Happinedd hit her, like a train on a track

Hemmetin Bloggeri ei anna mun laittaa noita pystykuvia keskelle. Näyttää tyhmält ku ne on vasemmalla, mutta eipä voi mitään. :--)

Tuli taas kuvailtua veljen kaa muutamat kuvat, mut eipä oikeen onnistunu. Heräilin koko yön ja aamulla (puol 1 päivällä :--D) heräsin siihen, kun joku koputti mun ikkunaan. Meinasin saada sydärin mut se oliki vaan poikaystävä kuka siel koputteli. Nyt venailen Neaa ja Marikaa meille tulevaks ja kärsin mun huonosta olosta. Kiitos vaan lääkkeiden. Tätä pitäis kestää ainakin kaks viikkoa. Ähh. Ja ensviikon keskiviikkona kouluun. Jee. Öö nooot. Tää teksti ei ihan suju. Mulla on liian huono olo. Ainiin, mun maku- ja hajuaisti on kokonaa hävinny. Varmaan tuhannen kerran: hemmetin lääkkeet.