Au Pair

Mun pitäis oppii hillitsemään itteni, ihan tosi. Taas semmonen 15 sekunnin idea ja hupsista keikkaa, mitä kävikään! Hain Au Pairiks Belgiaan, Australiaan, Saksaan, Englantiin, Irlantiin, Amerikkaan ja ties minne kaikkialle. Ja nyt jälkikäteen vast tajusinkin, että hetkonen. En mä oo valmis hyvästelemään mun poikaystävää, kavereita, perhettä ja tätä mun elämää täällä. Mähän rakastan mun suomalaista elämää, miks mä haluankaan muualle? No syy: mulla ei oo koulua tällä hetkellä, työstäkin oottelen potkuja ja tämmönen välivuos kun mulla on, niin miksen lähtis? Poikaystäväkin jo sano, että lähimpä kuukaudeks tai vuodeks, erohan siitä tulee. Okei, ymmärrettävää. Mutta entäs jos en oo valmis vielä hyvästelemään sitä? Saatika ketään muutakaan täältä Suomesta...

Hemmetti soikoon, mitä mä oikeen panikoin!? Mähän vasta lähetin hakemukset, eihän ne meinaa sitä, että mun pitäis lähtee! Joo, tällä hetkellä mun blogin otsikko ei pidä paikkaansa. Mä oon vaeltaja ja oon hemmetin eksyksissä.

Toisaalta mua kiinnostais tosi paljon muuttaa ulkomaille 3-12 kuukaudeks, alottaa elämä uusiks siellä, tienata vähän rahaa ja semmosta. Vaikka Suomen talvi onkin mun mielestä niin kamalaa aikaa mitä voi vaan olla, niin en mä oo valmis jättää ensilumia, joulua ja mitä kaikkee taakkeni.

Sitten ne positiiviset asiat listaten. Uus elämä, ulkomaille muutto mistä oon haaveillu koko miun pienen elämän, uudet ihmiset, vähän taskurahaa ja nyt ois mun aika lähtee.
Mutta ne negatiiviset sitten... Poikaystävän hyvästely ois ehkä rankita, niinkun myös perheen ja kavereitten. Okei, empä mä kyllä muuta kaipaiskaan. Mutta silti.. Äh!

Kuvat www.weheartit.com