2012 wish: to be healthy again

Nyt on tiedossa erityispostaus, joten muotifanaatikot sun muut teinipissikset lukekaa seuraava lause: kannattaa painaa punaista raksia oikeesta yläkulmasta. Tässä postauksessa ei ole semmosta sisältöä. Tämä kertoo siitä, mistä aika moni blogin lukija jo tietääkin mainonnan kautta: terveydestäni, siitä millaista on maata päivät pitkät kotona ellei saa autokyytiä joka paikkaan ja millaista on tietää, ettei tule elämään kovin kauaa. Eli olkaa onnekkaita, jos terveytenne on hyvä! :-)

Selvittelyä sairauksista
Eli mulla on ihan normaaleja perussairauksia, kuten astmaa, allergioita, migreeniä ja sen semmoisia. Synnyin vähän päälle 2 kiloisena, multa lähti iho koko kropasta ollessani vauva (syy: atooppinen iho & ihottuma), mut määriteltiin vauvana vammaiseksi ja puolkuuroksi. Nyt 17-vuotiaana tilanne on vakavampi: yhtäkkiä olin yli 11 viikkoa kuumeessa, oikea polveni alkoi mennä paikoiltaan vähän väliä ja sain kamalia kipukohtauksia ja kävely ei käy edes mielessä, miulla todettiin fibromyalgia (ns. lihasreuma) ja Tietzen syndrooma (tulehduksia oikean rinnan alla kylkirustoissa, krooninen tauti, mulla se on kokoajan koska ei saada tulehdusta pois syystä tai toisesta), miulla on yliliikkuvat nivelet, näössäni on jotain hyvin omituista, vasen korvani on milteen puolkuuro, miulla epäilleen osteoporoosia koska mulla murtuu _todella_ helposti luut, selkäydinnesteen näyte otettiin joulukuussa selvittämään mikähän sairaus mulla saattaisi olla, nyt selästä etsitään kasvainta  ja odotan polvileikkaukseen menoa. Leukemiaakin mulla varmaankin epäillään, koska leukosyytit on mulla todella korkealla. Siinä nopeesti selitettynä varmaan kaikki, en ole ihan varma kun noita sairauksia sattuu olemaan aika paljon... :--D Onhan myös noi lääkärit sanoneet mulle epäsuorasti, että mut on tuomittu kuolemaan eikä elinaikaa ole tarpeeksi. Joten koitan elää elämääni nyt täysillä ja nauttia niin paljon kuin vain voin! (=

Opiskelu nyt ja tulevaisuudessa
Opiskelin siis 2010-2011 vuoden ajoneuvoasentajaksi ja jouduin tänä vuonna menemään kirjottamaan eroamispaperit. En ollut pystyny käydä kuin alta kaksi viikkoa koulua puolessa vuodessa, ravasin kokoajan sairaalassa, jouduin konkkaamaan kepeillä ja kuumeessa ei kauheasti ulos menty 11 viikkoon. Nyt istun siispä päivät pitkät kotona makaamassa, ellen saa kyytiä jonnekin. Ihan lyhyitä matkoja voin kävellä tai siis konkata keppien kanssa. Joka päivä poikaystävä onneks on täällä miun seurana ja kavereitakin käy aika useesti :) Viikonloput ollaan yleensä viihteellä, koska kyytejä riittää täällä pikkukaupungissa kumminkin riittämiin. Eli suht normaalia elämää pystyn kyllä elään, vaikkakin välillä tekis mieli heittää kepit pois, lyyhistyä maahan makaamaan ja itkeä oikein olan takaa.
2012 elokuussa aloitan luultavimmin merkonomitutkinnon, koska saan tehdä loppuelämäni vain istumatyötä. Muistan kuinka aina pienenä vannotin ettei musta tule koskaan konttorirottaa ja haluun tehä liikkuvaa ja jännittävää työtä ulkomailla. Hupsista keikkaa, sekin unelma romuttui.

Tässä kuvassa olin 4 päivää sairaalassa, koska multa otettiin selkäydinnäyte ja tadaa, lääkäri meni ja kusi sen. Onneks yhtenä päivänä huone täytty mun ihanista kavereista ja vaikka olinkin ihan lääkehuuruissa, tajusin silti edes vähän maailman menosta jotakin. :-DD Pienenä aina pelkäsin sairaaloita, mutta nykyään jopa pidän niistä. Lääkkeitä oon kyllä joutunut syömään (ja joudun edelleen, vaikkakin nykyään jätän välillä kipulääkkeet ottamatta) varmaan 100 nuoren edestä ja nyt mulla on huumelääkkeitä käytössä, kun buranoihin sun muihin on immuniteetti jo kasvanut. Mulla on yks laatikollinen lääkkeitä ja kaksi kansiota mun terveydestä kaikenlaisia papereita. Onneks tossa kuukaus takaperin multa vähennettiin mun lääkkeitä, joten enää joudun syömään vain kipulääkkeitä, migreenilääkkeitä sekä unilääkkeitä.

Heinäkuussa mun jalkaan iskettiin metallinen polvituki ja kepit käteen. Välillä oon ollu turhankin tyhmä ja ollu käyttämättä niitä ja kivut on ollu sen jälkeen sen mukasetkin. Mulla on siis oikeassa polvessa hyvin matala polvilumpio, jonka vuoks mun polvi menee joka päivä sijoiltaan ainakin pari kertaa. Nyt ootan leikkaukseen pääsyä, jotta mulle laitettais ainakin pari ruuvia tonne polveen pitämään sitä paikallaan. Sen jälkee onkin vasemman polven vuoro ja siihen sama toiminpide.

Huomioikaa vaan polvituki, tolla nilkan liimasiteellä&teipeillä ei niin väliä. Huono kuva tosta tuesta, mutten löytänyt sitä parempaa kuvaa mistään koneen arkistoista.

Tietzen syndrooma ja fibromyalgia on aika hemmetin ikäviä tauteja, vaikkei olekaan harvinaisia. Tietzenissä siis kokee kamalaa kipua oikeen rinnan alla ja siitä kivusta mut on kärrätty usein suoraan sairaalaan ambulanssilla ja kramppeja oon saanu varmaan tuhansia. Se on krooninen tauti ja joillakin se on vain kerran tai kaks elämässään. Empä tiedä mikä mulla on, mutta mulla se on oikeastaan kokoajan. Eritoten istualteen sen kivun tuntee tosi ikävästi.
Fibromyalgian kipuja vois selittää silleen, että kuvitelkaa että teiän jokainen nivel, ruumiin jäsen tai mikä vaan paikka teiän kehossa palais. Siis armotonta kipua ja joskus ei pysty edes nousemaan koko päivänä ylös sängystä. Fibromyalgian takia saunassa on hankala käydä ja kylmän tuntee paljon pahemmin, mitä normaalisti ihminen tuntee. Siksi mulla on +15 asteisessa säässäkin jo kaks hupparia päällekäin. Se myös huonontaa muistia, keskittymisvaikeuksia ilmenee, yöllä ei saa nukuttua, sydämeen saattaa tulla rytmihäiriöitä, verenkierron häiriöitä ja masennusta kokee yli puolet sairautta sairastavista.

Olin neurologilla tossa joulukuun alussa, ja lääkäri ihmetteli aika paljon mun näköä. Nään siis 24/7 kaksoiskuvia ja siihen on kuulemma olemassa vain kaksi syytä: joko silmät karsastaa tai näköhermoissa on vikaa. Ja mulla ei ole kumpaakaan. Eli lääketieteellisesti oon varmaan aika harvinainen tapaus tän mun näköni kanssa. :-DD Mulla oli myös jokin ihme silmäsairaus joka pitäisi leikata, mutta eipä se vaikuta mun normaaliin elämään, joten mä en suostu leikkauspöydälle menemään sen takia.

Kuva: www.weheartit.com

Polvesta on nyt etsitty siis yli puoli vuotta vikaa ja nyt kävin tän viikon alussa magneettikuvissa Hämeenlinnassa. Siellä todettiin, että polvessa ei ole mitään syytä, mikä aiheuttaa niin rankat kivut. Ja nyt sen vuoksi multa aletaan etsiä luultavimmin kasvainta selästä, että wuhuu! Leukemiaakin lääkärit kuulemma on alkanu epäillä, koska leukosyytit on paljon koholla ja oishan mulla muitakin leukemian oireita. Voiko tässä enää muuta sanoo ku jippii hellät ja herkät tunteet?

www.weheartit.com

Odottelen nyt ensiviikkoa aika tohkeissani. Maanantaina mulla on lääkäri, josta saan papereita Kelaa varten. Hoitokulut ylittyy helposti 5 000 eurolla vuodessa, joten vois alkaa kyniä osaa rahoista takasin :-DD Maanantaina myös kuulen magneettikuvista paremmat selitykset ja leikkauksestakin ehkä jotakin uutta. Tiistaina taas kuulen selkäydinnesteestä tulokset, että löytyikö siellä reumaa tai mitään muuta syytä sille, että olin n. 38 asteen kuumeessa 11 viikkoa. Tää saattaa kuulostaa ehkä teistä pähkältä, mutta mä toivon todella et mulla olis reuma. Sillon saisin asiaan kuuluvat lääkkeet, koska miuu särkee joka päivä jokaseen niveleen turhankin paljon. Okei myönnettäköön, mulla on kyllä nyt sen verran vahvat lääkkeet, että niitä kun napsin nii ei paljoa kipua tunnu kyllä missään suunnassa. :)

www.weheartit.com

Kaiken tän jälkeen oon alkanu arvostaa terveyttä enemmän kuin mitään. Ootan innolla, että mun selkä ja polvi saadaan kuntoon, jotta pääsisin taas kävelemään. Alan kuntouttaa itteäni keväällä ja kesällä kävelemällä väh. 5 kilsaa päivässä, se on ainakin nyt aluks tavoitteena. :) Kattoo kyllä sitten sillon, että millaisessa kunnossa mä olen.

Joten lukijat, nauttikaa terveydestänne ja pitäkää ittenne hyvässä kunnossa! (= Nyt jos saisin valita, tekisin kaiken toisin, miten oon tähän mennessä tehny tän mun elämän kanssa. Lääkärit on vähän sellaisia puhellu, että viim. 25-vuotiaana tää tyttö liikuskelee pyörätuolilla. Eli vielä 8½ vuotta aikaa nauttii näistä jaloista! =)

Ja viimeiseksi, kaikkein vähiten kaipaan sääliä, tämä ei ole huomiohuorausta ja rakastan elämääni juuri tälläisenään. :) Kaikissa asioissa on huonot puolet ja mun elämä on niin mahtavaa muuten, joten tottakai jonkin asian pitää olla huonosti. Oon jo sisäistäny asian ja mulla ei ole vaikeeta puhua mun terveydestä. Ennemminkin puhun siitä tosi paljon, jotta ihmiset ymmärtää oikeesti nauttia terveydestään ja pitää siitä hyvää huolta.

Ainiin, ja kiitokset erityisesti kavereille, poikaystävälle ja kaikille ketkä ootte tukeneet mua tän matkan varrella. Rakastan teitä!