I love my boyfriend

Sitä poikaystäväpostausta kun kyseltiin, nyt mulla on aikaa väsätä semmonen joten nyt lähtee kunnon romaani & kuvakasa!

Eli mie tutustuin tuoho miu miehee kaverin kautta. Jo ekan kerran ku näin sen n. vuos sitten, olin valmis kidnaappaamaan sen ja muuttamaan johonki kaukaiselle ja hylätylle saarelle. Ja olihan se mieles aika pitkäänki vielä sen jälkeenki.. :--) No aikaa kulu ja satuin taas näkemään sen kyseisen kaverini takia. Sillon se makoili lammen vieres jonkun muijan kanssa ja vaikka olinki varattu, mä mietin kokoajan et hei miks toi ton naisen kaa on, onks noi yhes ymsyms. Uskallan kyl nyt myöntää, että olinhan mä siitä ehkä kokoajan iiihan minimaalisesti kiinnostunu... :)

No Facebookin kauttaha me sitte alettii eka vähän juttelee ja päätettii lyödä vetoo, kumpi jaksaa valvoo pidempää. Lähin sitte puol kuudelta kesäaamuna kävelemään yhelle kentälle, missä meiän piti nähä. Olin ihan varma, että oon sen kaa max. puol tuntia ja lähen sitte kotiin takas. Mut tunnit kulu ja loppupeleis pääsin vasta 10-11 aikaa aamulla kotiin. Sitten me alettiinki näkee aina öisin muutama tunti, karkailin yöllä kotoa että pääsin Timii näkemään. Emmä kyllä tiiä miksei me ikinä päivisin nähty... :--D Sitten mun kotiasiat meni miten meni, ja Timi piti huolen musta pitkän aikaa. Etti mulle joka yö uuden nukkumapaikan ja huolehti siitä, että mä sain ruokaa. :) Aina se miu vieree nukahti ja oli kokoajan läsnä - paitsi vessareissuilla. :-D

Mä kun oon periaatteiden ihminen, olin jo toukokuun lopussa päättäny että mä en ala seurustelemaan kenenkään kaa ennen kesäloman loppua. Mut oikeesti mun periaatteet kusee aika pahasti, joten alettiin seurustelemaan 19.6.2011 sen kaverin rantasaunalla, kuka meiät ns. tutustutti. :--) Kyllähän mä siinä vähän mietin että oisko sittenki pitäny oottaa vielä vähän aikaa. Ja Timiki on paljastanu ja kyllä seki ajatteli, ettei tää tuu viikkoo kauempaa kestämää. Aika jännästi kumminki nyt on yli puol vuotta yhdessä oloo takana ja toivottavasti kesäkuussa voitas viettää meiän vuosipäivää. :)

Me ollaan nyt oltu kohta 7 kuukautta yhessä, nähdään oikeestaan joka päivä, molemmat saa kumminkin mennä ja tulla kuten tahtoo. Nähään aina kavereita oikeestaan yhessä, ollaan ns. paketti jo nykyään :-D Mun vanhemmat on ihan rakastunu Timiin ja nykyään saan kotonaki mennä miten tahon, koska "etpä sä kumminkaan tottele ja sulla on Timi turvana" :-D Tykkään myös Timin suvusta (niistä, keitä oon nähny) tosi kovasti ja meen aina tosi mielelläni Timtsulle. Hyvä etten asunu siellä yhes vaihees parii kuukautta putkeen... :--D

 Mä tykkään hirveesti kuvailla ja Timi taasen ei oo mitään valokuvaihmistä, nii on ollu välillä vähän vaikeeta saada sitä kameran eteen. :--D Mut onneks se on jo oppinu, et sen hölmö tyttöystävä tykkää kuvailla ja piste. On se kyllä muutenki kaikkiin mun ihme juttuihin jo tottunu, kuten mun ihme fanittamiseen Hannah Montana -sarjaa kohtaan sun muihin. Ymmärtäväinen poju.

Timin parhaita puolia on sen huolehtivuus, osaa näyttää tunteensa, sen kaa on tosi turvallinen olla, se saa aina mut nauramaan, luotan siihen ja se vaan on tommonen vähän erilainen ihminen. Erottuu hyvin massasta. :-D Huonoja puolia taas on sen heikkohermosuus, ylisuojelevuus jaaa... no empä oikeen mitään keksi. Joka päivä kumminkin nään sitä yleensä väh. pari tuntia, nii pakkoha seki on myöntää et välillä hermo palaa ja pahasti. Mut niinhän se jokasen ihmisen kohalla on. :) Kyllä mä silti nautin joka hetkestä ton hömpän kaa ja niinku sanonta kuuluu, "mieluummin tappelen sun kaa ku rakastaisin ketään muuta". Timi on myös helkkarin viisas, siltä voi kysyy milteen mitä vaan nii se tietää vastauksen. Kaikki ihme nippelitieto on sen pään sisällä. Mun oma pikku Timipedia, Wikipediaakaa ei tarvii enää useinkaa käyttää!

Me ollaan "matkusteltu" lähistöllä olevissa kaupungeissa ja pisin matka missä ollaan yhessä oltu, oli Vehmersalmi. Sinne on täältä meiän kotikunnan huudeilta noin 400 kilometriä matkaa. Kyllähän meillä ois tavotteenakin päästä laivalle täs vähän ajan sisällä, mut rahaa ku kummaltakaan ei satu löytymään siihen hommaan ainakaan tällähetkellä. On sitä tullu kierrettyä Hyvinkäät, Hämeenlinnat, Launoset ja monet muut ihme mestat katottua yhdessä. Ollaan me muutenki tosi paljon koettu yhessä ja oon tosi onnellinen siitä, että mä tapasin Timin. Nyt ylihuomennaki se maksaa miun kulmakorun näin myöhäsenä joululahjana. :) On sitä tullu tapeltua joskus vähä turhanki rankasti, mutta mä en nää riitelyssä mitään negatiivista. On kiva, ku välillä sitä ilmaa saa putsailtua. Ja loppupeleis me riidellään tosi harvoin.

Yleensä kun me ollaan kaksin, me vaan tuijotellaan leffoja tai mä katon kun se reenaa. Ja se kattoo kun mä dataan. Kyllähä me joskus tota tyynysotaaki harjotellaan ja painiotteitaki se koittaa mulle opettaa aina välillä. Nyt on vaa vähän vaikee, kun sillä toi käsi on murtunu.. :-D Muuten me nähäänki kavereita, ajellaan, käydään syömässä tai leffassa, unelmoidaan jotain ihan ihme juttuja, kiusataan toisiamme ja pelleillään jotain tyhmää. Kyllähän ny seitsemässä kuukaudessa tää suhde on jo aikas arkistunu, että ei mitään jännitystä enää pahemmin löydy joka päivä. Eipä tuo onneks kumpaakaan meitä haittaa, näin on ihan hyvä. :)

Ollaan me jonkun verran tota tulevaisuutta suunniteltu, mutta kyllä mä ainakin koitan elää vaan päivä kerrallaan. Turha sitä on huolehtia, kun Timi lähtee vuoden päästä inttiin että mitäs mä sitten teen. Se on jo todettu niin monesti, että ykski sekunti voi pilata kaiken. Olishan se kiva kyllä muuttaa sitten jossakin vaiheessa Timtsun kaa saman katon alle ja mennä ehkä jopa kihloihin sun muuta, mutta sen näkee sitten. Turha kiiruhtaa, kun ollaa vasta näi nuoria. :)

Me ollaan molemmat oltu aika samanlaisia ennen ku tavattiin toisemme: irtosuhteita, pettämisiä, kuukauden seurusteluja ja vapaa luonne. Kun me ilmotettiin seurustelevamme, kyllähä aika moni veikkas ettei tää tuu kuukautta pitempään kestämään, mut kuinkas ollakaan. (: Kyllähä sitä ihminen muuttuu, kun löytää vaan syyn muuttua. Mä oon tosi onnellinen Timin kaa ja vaikka ennen vannoin, etten koskaa haluu pitkää suhdetta, musta tää tuntuu tosi oikeelta. Ja sehä on tärkeintä, et parisuhtees molemmilla on hyvä olla.

Nyt 7 kuukaudessa on kyllä muututtu molemmat ja ollaan opittu kestämään toistemme huonot puolet. Jos toista ärsyttää, annetaan vaan hali ja pusu poskelle ja ollaan hiljaa. Jos toinen vituttaa, lyyään tyynyillä ja lopuks se päättyyki nauruun ja pusuun ja kinastelu on ohi. Jos toisella on huono päivä, sitä piristetään niin, että päivästä tuleeki hyvä. :)
Timi on aina ollu mun tukena kaikissa niin hyvissä ku huonoissaki asioissa. Ihmettelen kyl kovasti, miten ihmeessä se jaksaa mua... :---D Toivottavasti jaksais viel pitkään.

Apua mikä romaani tästä tuliki! Oli pakko saada joka kuvan väliin jotaki tekstiä edes vähäsen. Aika turhaa sontaahan tää sisältö on, mutta kirjotimpahan jotakin. :-DD